Suomessa arvostetaan kotimaista ruuantuotantoa. Tuotannolla on hyvä maine; puhtaus ja terveellisyys ovat vahvoja mielikuvia, jotka liitetään suomalaiseen tuotantoon.
Lyhyt kasvukausi
Suomessa keskitytään ohran, kauran, rukiin ja vehnän viljelyyn. Kasvukausi on lyhyt ja pääviljalajit ovat sopeutuneet Suomen lämpötiloihin. Lisäksi viljellään perunaa, sokerijuurikasta, rypsiä ja rehuksi tarkoitettuja nurmikasveja. Myös kuminan viljely on suosittua. Monia kasveja ei voida viljellä kasvukauden lyhyyden takia. Maaperä on hapan, joten se ei sisällä paljoa kasville tarpeellisia ravintoaineita. Marjat hyötyvät suomen pitkästä ja lämpimästä kesästä. Marjoihin saadaan makeutta, joka on marjojemme ainutlaatuinen ominaispiirre.
Kasvihuoneviljely
Kasvihuoneviljely tarjoaa mahdollisuuden sellaisten kasvien kasvattamiseen, joita ei Suomen oloissa muuten pystyttäisi kasvattamaan. Tomaattien ja kurkkujen tuotannosta suurin osa muodostuu kasvihuoneessa viljellyistä kasveista. Talvikaudella kasvihuoneviljely kuluttaa paljon energiaa. Joskus ulkona kasvatettujen tuotteiden tuominen Suomeen on ekologisempaa kaikki kuljetuskustannukset ja haitat huomioiden, kun kasvattaminen kasvihuoneessa.
Eläintuotanto
Kotieläintuotannossa puolestaan ei ole vastaavia ilmaston asettamia rajoituksia. Lehmien kasvatus sopii pohjolaan hyvin. Kotieläimille, kuten naudoille, sioille ja kanoille pitää olla asianmukaiset olosuhteet. Eläimille pitää rakentaa sopivat tilat, jotta ne saavat elää lämpimässä läpi kylmän talven. Lainsäädäntömme määrittelee minkälaiset olot ovat eläimille asianmukaiset. Suomessa eläinten olosuhteita seurataan lainsäädäntöä tulkitsemalla ja noudattamalla. Eläinten pitämistä valvotaan tarkasti. Eläimistä hyödynnetään ihmisten ravinnoksi käytettävän lihan lisäksi sisäelimiä eläinten ruuaksi ja nahka voidaan hyödyntää joko huonekalujen, vaatteiden tai kenkien valmistukseen. Jäljelle jäävä hyödyntämiskelvoton teurasjäte hävitetään niiden käsittelyyn tarkoitetussa laitoksessa.
Itämeri ja tuotanto
Itämereen päätyy noin puolet maatalouden aiheuttamasta fosforin ja typen kuormasta. Lannoitusmäärät ovat pienentyneet merkittävästi viimeisimpien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Maatalouden aiheuttama ravinnekuorma ei kuitenkaan ole vielä ympäristön kannalta riittävän alhaisella tasolla. Hiilijalanjäljestä noin viidesosa aiheutuu ruuantuotannosta ja -kulutuksesta. Ainoastaan asuminen kuormittaa ilmastoa enemmän. Kolmas merkittävä tekijä on liikenne. Ruuankulutuksenilmastovaikutuksien vähentämiseen voi vaikuttaa siten, että suositaan ruokia, joilla on vähäisempi ympäristökuormitus ja pyrkimällä siihen, että hävikkiä syntyy mahdollisimman vähän. Mikäli haluaa arjessa suosia ympäristöystävällisiä ruokia, kannattaa suosia täysjyväviljatuotteita, palkokasveja, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Pavut, herneet ja linssit ovat ympäristöystävällisiä proteiinin lähteitä. Mikäli on mahdollista hankkia paikallista kalaa joko kalastamalla itse tai ostamalla kalastajilta, pystyy minimoimaan ympäristövaikutukset.
Ruokavalio
Ruokavalion ilmastovaikutuksia kannattaa pohtia, koska muuttamalla ruokavaliota ympäristöystävällisemmäksi voidaan ilmastovaikutusta vähentää jopa 40%. Lihan kulutuksen vähentäminen on tehokas tapa vähentää ilmastovaikutuksia. Ruokatuotannossa voidaan vaikuttaa myös peltojen hiilivarannoista huolehtimalla. Ilmastohyötyjä tavoiteltaessa täytyy kuitenkin huolehtia myös siitä, että ruuasta saadaan riittävästi ravintoaineita. Erityisesti lasten ja vanhusten ravintoaineiden saantiin täytyy kiinnittää huomiota. Maataloustuilla ja verotuksella on merkittävä ohjausvaikutus. Maatalouden tuotannon arvon kannalta on tärkeää, ettei eläintuotanto kuitenkaan häviä kokonaan. Maataloustuotantoa voidaan uudistaa maataloustukia ohjaamalla siten, että tuotantokasvivalikoiman monipuolistaminen on aikaisempaa kannattavampaa.
Ruokavalion ilmastovaikutuksissa ja varsinkin niiden vähentämisessä tärkeää on pyrkiä vähentämään peltojen hiilidioksidipäästöjä. Viljelyä monipuolistamalla, viljelykierrolla ja muilla hiilivarantoa kasvattavia toimenpiteitä huomioimalla voidaan tasoittaa nurmia hyödyntävien eläinten määrän pienentymistä kasvisruokavalion yleistyessä.